Job Shadowing Tallinna Rahvaülikoolissa lokakuussa 2025
Monialainen musiikinopettajamme Elina kävi Erasmus+ työnvarjostus -liikkuvuusjaksolla Tallinnassa lokakuussa 2025. Alla matkaraportti:
Erasmus+ – hankkeisiin kuuluu kurssien lisäksi job shadowing, työnvarjostus, jossa tutustutaan jonkin toisen maan ja kaupungin koulutusorganisaatioon ja opetustoimintaan. Toisin kuin Erasmus+ – kursseissa, jotka ovat valmiiksi koottuja, varjostukseen lähtevä opettaja ottaa yhteyttä henkilökohtaisesti valitsemaansa koulutusorganisaatioon, sopii varjostuksen ajankohdan ja osallistumisestaan seurattaville oppitunneille.
Olin ensimmäistä kertaa yhteydessä Tallinna Rahvaülikoolin kehitys- ja koulutuspäällikkö Sigre Suurvarikiin kesäkuussa 2025 ja elokuussa sovimme varjostuksen yksityiskohdista. Tallinna Rahvaülikool on tarjonnut yleissivistävää aikuiskoulutusta yhtäjaksoisesti vuodesta 1959 eri aineissa kuten kädentaidoissa, kielissä, musiikissa, IT-osaamisessa, ruoanlaitossa ym. Musiikissa heillä on tarjolla eri instrumenttien yksityis – ja ryhmäopetusta opetusta (esim. piano, laulu, viulu, säkkipilli jne.). Kohteeksi, Tallinna valikoitui helpon ja vihreän eli ympäristövastuullisen matkustamisen sekä aikataulujen sopivuuden vuoksi – sekä mielenkiinnosta kurkistaa naapurimaan kansalaisopistotoimintaan.
Tavoitteeksi kirjasin tutustumisen musiikin opetukseen kansalaisopistoympäristössä Tallinnassa, englannin ja viron kielen vahvistamisen, tutustumisen yleiseen toimintaan kansalaisopistossa sekä mahdollisista oppilasliikkuvuuksista keskustelemisen.
Päivä 1 – ma 20.10, matkustuspäivä ja pianosoiton tuntien seuraaminen Vana Majalinnassa
Ensimmäisenä päivänä hyppäsin puolikuuden aamujunaan Harjavallasta kohti Helsingin Katajanokan terminaalia. Junassa kävin läpi vielä tulevaa aikataulua ja laitoin vielä sähköpostia toiseen oppilaitokseen Tallinna Muusika- ja Balletikooliin. Tavoitteena olisi ollut päästä tutustumaan oppilaitoksen monipuoliseen koulutukseen, mutta harmikseni oppilaitoksessa vietettiin syyslomaa kuten monissa kaupungeissa Suomessa: tutustuminen jää siis toiseen kertaan. Tallinna Muusika- ja Balletikool on opetus- ja tutkimusministeriön hallinnossa oleva valtion koulu, joka aloitti toimintansa vuonna 2022 kun Tallinnan musiikkilukio, Georg Otsin Tallinnan musiikkikoulu ja Tallinnan balettikoulu yhdistettiin. Oppilaitoksessa voi opiskella musiikkia tai tanssia peruskoulun, lukion tai ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien mukaan, mutta myös yleissivistävin opinnoin.
Laiva saapui Tallinnaan klo 13 ja kävelin syksyisen aurinkoisessa säässä Tallinnan vanhaan kaupunkiin hostellille jättämään matkatavarat. Tallinna Rahvaülikoolilla on kolme opetuspistettä, kaksi vanhan kaupungin sydämessä ja yksi trendikkäässä Telliskiven kaupungiosassa. Tutustuin kahteen ensimmäiseksi mainittuun opetuspisteeseen, jotka molemmat olivat noin kymmenen minuutin matkan päässä toisistaan. Maanantain ja keskiviikon opetukset sijaitsivat samassa rakennuksessa kuin Tallinna Rahvaülikoolin toimistotilat. Vastassa ovella minua oli sihteeri, joka alkoi yllätyksekseni puhumaan suomea. Olin valmistautunut käyttämään englantia, vaikka moni osaakin suomen kieltä – kiitos ”Suomen tv:n” lähetysten aloittaminen Neuvostoliiton aikaan. Pääasiassa puhuimme suomea siis myös opettajien kanssa sekä suomen ja viron kielen sekoitusta: yhdeksi tavoitteekseni olin asettanut viron kielen vahvistumisen ja sen saavutin hyvin.
Rakennus oli vanha, restauroitu, 1400-luvulta. Sihteeri esitteli minulle opetusluokkia: pienen luokan pianoineen, jossa opiskeltiin musiikin teoriaa ja säveltapailua sekä toisaalla olevan keramiikkaluokan. Kaikki vaikutti idylliseltä. Hän ohjasi minut isoon saliin, jossa oli flyygeli ja opettaja Merike Aarma opiskelijoineen. Yksityisten soittotuntien pituus on 45 minuuttia ja lukukausi sisältää 15 opintoviikkoa (ei syyslomaa tai talvilomaa). Syys- ja kevätlukauden päätteeksi järjestetään konsertit. Aarma on opettanut pianonsoittoa Tallinnan yliopistossa, mutta siirtyi myöhemmin Tallinna Rahvaülikooliin. Hän opettaa muutamana päivänä viikossa ja eri ikäisiä opiskelijoita on 16. Opiskelijoiden joukossa on niin vasta-alkajia kuin pitempään soittaneita. Ohjelmisto sisälsi niin klassista kuin kevyttä musiikkia, kuten omassa opetuksessani Suomessa. Keskusteluissa opettajan kanssa nousivat esille mm. huoli opiskelijoiden hyvinvoinnista ja opettajan asema niiden kannattelijana. Sain myös hyviä käytännön vinkkejä omaan opetukseeni, mitä tehdä tunneilla opiskelijoiden kanssa. Tuntien seuraamisen jälkeen kävin syömässä, ihastelin Tallinnan katuja ja vetäydyin aikaisin hostelliin.
Päivä 2 – ti 21.10, laulutuntien seuraaminen Südalinnassa ja Vana majalinnassa
Tiistaina luvassa oli yksittäisten laulutuntien seuraamista sekä säkkipillin soiton pienryhmäopetuksen seuraamista. Viro on tunnetusti laulu- ja erityisesti kuoromaa! Aamu- ja iltapäiväksi suuntasin seuraamaan klassisen laulunopettaja Aleksander Kaidjan lauluopiskelijoiden tunteja Südalinnan toimipisteeseen, joka on Viron kansallisoopperaa vastapäätä. Kaidja opettaa pääasiassa Tallinna Kunstikoolissa laulua ja ohjaa myös lapsiryhmiä, mutta yhtenä päivänä viikossa hän Tallinna Rahvaülikoolissa. Kaidja taisi hyvin myös suomea, sillä hän on työskennellyt kansanopistossa Uudellamaalla 1990-luvulla. Myös Kaidjan nykyiset opiskelijat ovat eri ikäisiä alkajista laulukilpailutason opiskelijoihin. Opiskelijoiden lauluohjelmistossa on sekä kevyttä että viihteellistä musiikkia. Oli mukava seurata tunteja, vaihtaa ajatuksia opiskelijoiden ja Kaidjan kanssa saada ideoita omaan opetukseen. Viikoittaisten tuntien pituus on myös 45 minuuttia ja hänellä on 8 opiskelijaa.
Kaidjan tuntien jälkeen siirryin seuraamaan illaksi vielä kahta säkkipillisoittoryhmää opettaja ja muusikko Kadri Allikmäen johdolla Vana majalinnaan. Kadri Allikmäe on toiminut noin kymmenen vuoden ajan päätoimisena muusikkona säkkipillin soittajana ja ponnistanut ammattiin juuri kansalaisopiston tunneilta! Molemmissa ryhmissä oli neljä opiskelijaa, joista ensimmäinen oli alkajien ryhmä ja toisessa ryhmässä oli pidempään säkkipilliä soittaneita. Jälkimmäinen ryhmä harjoitteli tapahtumaan, jossa he säestäisivät harrastajatanssijoita: kurssien ja ryhmien välinen yhteistyö on tärkeää, josta poiki ideoita myös omaan opetukseen. Molemmat ryhmät soittivat kappaletta 1700-luvun lopulta. Säkkipillin (”torupill” viroksi) soitto on voimissaan Virossa, Suomessa opetusta ei ole helposti saatavilla, mutta Allikmäen kanssa tiesimme yhden muusikon Säkylästä.
Päivä 3 – ke 22.10, tapaaminen kehitys- ja koulutuspäällikkö Sigre Suurvarikin kanssa ja kotiinpaluu
Kotiinpaluupäivänä tapasin vielä Tallinna Rahvaülikoolin kehitys- ja koulutuspäällikkö Sigre Suurvarikin, joka kertoi kansalaisopiston toiminnasta. Ennen varsinaisen tapaamisen alkamista tutustuimme hetken aikaa maahanmuuttajien kielikahvilaan, jossa vapaaehtoiset keskustelivat yhdessä ryhmäläisten kanssa opettajan johdolla.
Suurvarikin kanssa keskustelimme kansalaisopistojen eroista ja samankaltaisuuksissa Suomessa ja Virossa, hallinnosta ja kurssitoiminnasta. Virossa toimii kymmenisen kansalaisopistoa, jotka tarjoavat opetusta eri aineissa. Pääasiassa kansalaisopistot eivät saa valtion- tai kaupungin rahoitusta toiminnalleen, koska valtio tukee ainoastaan ammattiin johtavaa koulutusta. Tallinna Rahvaülikool on hyvässä asemassa, sillä se saa Tallinnan kaupungilta rahoituksestaan 40 % ja 60 % tulee projektirahoituksista ja kurssimaksuista. Kun osa rahoituksesta tulee kaupungilta, on oppilaitoksella vastuu Tallinnan kaupungin kulttuurielämän ylläpitämisestä ja toiminnan järjestämisestä.
Verrattaessa Sataopistoon, Tallinna Rahvaülikool on noin puolet pienempi. Kurssiohjelman valikoima on todella monipuolinen ja tarjolla on erilaisia kursseja verrattuna kotimaan kansalaisopistojen tarjontaan. Suosituimpina ovat vuodesta toiseen kuitenkin kielet, kädentaidot ja IT-kurssit. Lukuvuosittain on tarjolla n. 300 kurssia, joilla opiskelee n. 3500 opiskelijaa. Tuntiopettajia on 80–100 ja päätoiminen henkilöstö koostuu toimistotyöntekijöistä. Opettajien palkkaus eroaa Suomesta, jossa noudatetaan OVTES:ta. Virossa palkka käytännössä neuvotellaan opettajan ja oppilaitoksen välillä.
Keskustelimme myös yhteistyötahoista ja Suurvarik piti hyvänä ideana viedä kulttuuria suoraan palvelukoteihin esimerkiksi konserttien muodossa, mikä oli heille uutta. Keskustelimme myös ryhmien tiiviimmästä toiminnasta toistensa kanssa. Erasmus+-toiminta on heille tuttua omassa organisaatiossa ja yhteistyö jatkunee tästäkin eteenpäin opistojen välillä. Tapaamisen jälkeen suuntasin lounaalle ja sitä myöten satamaan ja kohti Suomea.
Kaiken kaikkiaan job shadowing -reissu oli oikein onnistunut ja konkreettisin, koska pääsi tutustumaan toisen maan toimintaan kansalaisopistoympäristössä. Opettajakollegoiden tapaaminen on erityisen palkitsevaa ja mukavaa. Omat tavoitteet täyttyivät myös enemmän kuin hyvin. Seuraavaa reissua ja opintomatkaa odotellessa!