Ruokaa ja hyvinvointia Italiassa – Sataopiston ensimmäinen oppijaryhmäliikkuvuus
Sataopiston ensimmäinen Erasmus+ -oppijaryhmämatka toteutettiin Pohjois-Italiaan Udinen kaupunkiin toukokuussa 2026. Teemaksi valikoitui ruoka ja hyvinvointi mukaan lähtevien opettajien, Anu-Maria Ylösen ja Katja Memetin omien opetusalojen perusteella. Anu-Maria opettaa Sataopistossa ruoka- ja viinikursseja ja Katja Pilatesta ja FasciaMethodia, etänä.
Oppijaryhmämatkalle valittiin 10 Sataopiston opiskelijaa, jotka ovat osallistuneet näiden aiheiden kursseille parin viime lukuvuoden aikana. Matkalle hakijoita oli 46, joten noin neljäsosa halukkaista pääsi matkaan mukaan. Ryhmä koottiin mahdollisimman laajasti ja monimuotoisesti Sataopistoa edustavaksi. Mukana oli osallistujia jokaisen Sataopiston toimintapaikkakunnan kursseilta, eri-ikäisiä naisia ja miehiä ja niin lähi- kuin etäopiskelijoitakin. Kaikkia yhdisti ruoka- ja/tai hyvinvointikurssikokemusten lisäksi kiinnostus Välimeren kulttuuriin ja Italian kieleen, innokkuus ja ennakkoluulottomuus hypätä saamaan uusia kokemuksia.
Matkaan lähdettiin Erasmus+ -hengessä tutustuen myös vihreään tapaan matkustaa, eli paluumatka toteutettiin Interrail-passeilla junaillen halki Euroopan. Matkan aikana kaikki osallistujat pitivät oppimispäiväkirjaa, ja niistä opettajat Katja ja Anu-Maria kokosivat seuraavan yhteisen matka- ja oppimisraportin. Tervetuloa mukaan lukemaan ryhmän Euroopan-seikkailusta!
OPPIMISPÄIVÄKIRJA: Sataopiston Erasmus+-opintomatka Italiaan ja halki Euroopan 10.–17.5.2026
Teemat: Eurooppalainen yhteenkuuluvuus, vihreä siirtymä ja kestävä matkustus, digitaalinen osaaminen sekä elinikäinen oppiminen.
Maanantai 11.5. – Matkaanlähtö ja aistien Venetsia
Opintomatkamme alkoi varhain aamulla Helsinki-Vantaan lentoasemalta, josta lentomme Venetsiaan lähti klo 7.00. Suurin osa ryhmästä oli saapunut pääkaupunkiseudulle jo edellisenä iltana. Lentokentän heräilevä elämä, ihmisvirrat ja tuttujen rutiinien – kuten matkatavaroiden läpivalaisun ja passintarkastuksen – hoitaminen loivat yhteisen odotuksen tunteen: maailma oli jälleen avautumassa meille.
Lennon aikana pilvien yläpuolella kimalteleva aurinko ja lumisia tuntureita muistuttavat pilvimuodostelmat saattelivat meitä etelää kohti. Reittimme kulki Viron Hiidenmaan, Itämeren, Puolan, Tšekin ja Itävallan yli. Lopulta koneen aloittaessa laskeutumisen Venice Marco Polo -lentokentälle, ikkunasta avautui lumoava näkymä Adrianmerelle ja sitä ympäröivälle Venetsian laguunille.
Lentokentältä siirryimme paikallisbussilla Venetsian historialliseen keskustaan (Centro Storico). Jo ensivaikutelma kapeista kujista, kanaaleista ja gondoleista teki vaikutuksen – ympäristö oli täysin erilainen kuin mihin olemme kotimaassa tottuneet. Tutustuimme kaupunkiin kävellen ja vesibussia (vaporetto) käyttäen. Jo heti ensimmäisenä päivänä toteutimme kestävän kehityksen periaatteita suosimalla joukkoliikennettä ja lihasvoimaa.
Kokemuksellinen aistikävely
Iltapäivällä teimme Katjan johdolla aistiharjoituksen, jossa havainnoimme kaupunkia muilla tavoin kuin pelkästään näköaistin kautta. Tunnustelimme vanhojen rakennusten pintoja ja kuuntelimme kujien äänimaailmaa. Harjoitus auttoi kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin ja syvensi ymmärrystä siitä, miten eri aistit vaikuttavat tilan ja paikan hahmottamiseen. Osa ryhmästä sai myös autenttisen elämyksen perinteisestä gondoliajelusta. Vaikka sää oli ajoittain sateinen, se ei haitannut menoa; matkamuistoksi hankitut sadeviitat sulautuivat osaksi seikkailua. Yhteisen Trattoria da Nino -ravintolassa nautitun lounaan jälkeen olimme valmiita siirtymään eteenpäin.
Klo 17.01 matkamme jatkui junalla Venetsiasta kohti varsinaista pääkohdettamme, Udinea. Ennen matkaa olimme ladanneet puhelimiimme Rail Planner -sovelluksen. Päivän aikana opimme käyttämään sovellusta käytännössä ja omaksuimme Interrail-matkustamisen perusteita, kuten vaihtoyhteyksien suunnittelua ja paikkalippujen hallintaa. Tämä oli tärkeä digitaalinen käytännön taito koko loppumatkaa ajatellen. Udineen saavuttuamme majoituimme hotelliin. Ensimmäinen päivä oli intensiivinen, mutta se hitsasi ryhmäämme hienosti yhteen ja tarjosi erinomaiset puitteet toisiimme tutustumiseen.
Tiistai 12.5. – Tutustuminen aikuisopistoon ja Udinen historiaan
Ensimmäinen aamu Udinessa valkeni sateisena ja ukkosvalojen saattelemana, joten suuntasimme takseilla paikalliseen aikuisopistoon (Università Liberetà). Opisto on perustettu vuonna 1993 entisen koulun tiloihin. Oli erittäin mielenkiintoista huomata, kuinka paljon yhtäläisyyksiä opiston toiminnassa ja kurssitarjonnassa (kädentaidot, maalaus, keramiikka, kielet, musiikki, liikunta ja teatteri) oli oman Sataopistomme kanssa.
Opettajat täälläkin työskentelevät pääosin osa-aikaisesti. Suurin eroavaisuus liittyi rahoitukseen: opisto on yksityinen, minkä vuoksi kurssihinnat ovat hieman Suomea korkeammat ja opiskelijat maksavat erillistä 25 euron lukukausimaksua, joka kattaa muun muassa vakuutukset. Opisto on laajasti verkostoitunut; heillä on yhteistyötä seitsemän eri maan kansalaisopiston kanssa ja organisaatio on akkreditoitu Erasmus+-ohjelmaan.
Iltapäivällä sää selkeni kauniiksi auringonpaisteeksi, mikä tarjosi täydelliset puitteet opiston opettajan vetämälle historialliselle kaupunkikävelylle. Udine on kaunis, vuosisatoja vanha kaupunki, jota ympäröivät Alpit pohjoisessa ja idässä. Kaupungin keskellä kohoaa sen ainoa korkea kukkula, jossa muinoin sijainneen linnan raunioilta avautui upea näkymä yli tasaisen kaupungin aina lumihuippuisille vuorille saakka. Kävelykilometrejä kertyi päivän aikana reilusti yli kymmenen.
Paikallinen ruokakulttuuri
Saimme opastuksella kattavan katsauksen alueen kulinaarisiin perinteisiin. Friulin alueen tyypillisiä herkkupaloja ovat:
· Frico: Sulatettuun Montasio-juustoon sekoitettu peruna-sipulipaistos, joka tarjoillaan polentan kanssa.
· San Daniele: Kuuluisa, suussa sulava ilmakuivattu kinkku.
· Cjarsons: Makeansuolaiset täytetyt taikinanyytit.
· Muset e brovada: Paikallinen possumakkara hapatetun nauriin kera.
· Gubana: Pähkinöillä ja kuivatuilla hedelmillä täytetty perinteinen kierremakeinen.
Päivä huipentui omatoimisen modernin taiteen museovierailun jälkeen opistolla järjestettyyn vesivärimaalauksen työpajaan sekä iltaiseen viinikurssiin.
Keskiviikko 13.5. – Kulttuurikylpyjä, tekoälyä ja kohtaamisia
Keskiviikko oli todellinen oppimisen ja osallisuuden tehopäivä. Aloitimme päivän nauttimalla hotellilla monipuolisen aamiaisen, johon kuului perinteisiä italialaisia cornettoja (täytettyjä makeita sarvia) sekä skandinaaviseen makuun sopivaa caffè americanoa.
Päivän ohjelma täyttyi viidestä eri kurssista, joilla pääsimme integroitumaan paikallisten opiskelijoiden joukkoon:
- Inglese Intermedio 2 (Elisa): Englannin keskitason kurssilla tarkastimme kotitehtäviä ja harjoittelimme kuullunymmärtämistä videoiden avulla. Paikalliset opiskelijat olivat erittäin avoimia, ja vieressäni istunut rouva jakoi ystävällisesti oppikirjansa kanssani.
- Inglese Conversazione (Gaia): Keskustelukurssilla aiheena oli lomanvietto. Esittäydyttyämme opettaja otti teemaksi Suomen. Pääsimme kertomaan maamme ilmastosta, yöttömästä yöstä, Lapista ja poroista samalla, kun opettaja näytti kartalta Huittisten sijainnin. Paikallisia kiinnosti erityisesti ympäristöystävällinen paluumatkamme junilla ja laivalla.
- Informatica Principianti (Claudio): Digitaalisuutta edustavalla alkeiskurssilla tutustuimme valokuvien siirtoon ja digilaitteiden peruskäyttöön asiantuntevassa ohjauksessa.
- Longevità attiva (Ilaria): ”Aktiivinen pitkäikäisyys” -luennolla pohdittiin hyvinvointia ikääntyessä. Selkeän PowerPoint-esityksen ansiosta asiasisällöstä oli helppo saada kiinni vähäiselläkin italian kielen taidolla.
- Informatica & Tekoäly (Federico): Kurssilla käsiteltiin ChatGPT:n, Alexan ja muiden tekoälysovellusten käyttöä. Erityisen hienoa oli, kun opettaja pyysi tekoälyltä terveyskysymyksiin vastauksia rinnakkain sekä italiaksi että suomeksi. Tämä huomioi meidät suomalaiset upealla tavalla ja osoitti digitaalisuuden mahdollisuudet opetuksessa.
Opintomatkan gastronominen oppitunti
Lounastauolla Anu-Maria oli järjestänyt meille tutustumisen paikallisiin viineihin ja ruokiin Vineria la Botte -ravintolan terassilla. Ravintoloitsija itse perehdytti meidät viinien saloihin. Saimme syvällisen oppitunnin italialaisesta ruokailufilosofiasta, jossa ateria on pitkä ja sosiaalinen tapahtuma. Italian perinteinen ruokalistarakenne tuli tutuksi:
ANTIPASTI (Alkupalat, esim. ilmakuivatut kinkut ja melonit)
PRIMI PIATTI (Ensimmäinen ruokalaji, usein pastaa tai risottoa mahan täytteeksi)
SECONDI PIATTI (Pääruoka, lihaa tai kalaa)
CONTORNI (Erityisesti tilattavat lisukkeet, kuten kasvikset tai perunat)
DOLCI (Jälkiruoka, esim. tiramisu tai omenatorttu, jonka kruunaa espresso ja ruoansulatusta edistävä limoncello tai grappa)
Eurooppalainen yhteenkuuluvuus ja osallisuuden kokemukset vahvistuivat jokaisessa kohtaamisessa – olimme osa samaa yhteisöä.
Torstai 14.5. – Sukupolvien välistä vaihtoa ja Alppien ylitys junaillen
Viimeinen päivä Udinessa alkoi harmaassa säässä, mutta opiston sisällä tunnelma oli lämmin. Naisten käsityökurssilla Carmen-opettajan johdolla pääsimme kutomaan käsikangaspuilla ja käymään syvällisiä keskusteluja paikallisten naisten kanssa. Eläkkeellä oleva historianopettaja Luise kertoi lukevansa parhaillaan Simo Häyhästä kertovaa kirjaa, mikä viritti mielenkiintoisen keskustelun talvisodasta. Taidehistorian opettaja Rosella taas avasi meille italialaisten naisten arkea ja roolia perheen ja ikääntyvien vanhempien huoltajina. Keskustelun lomassa lauloimme heille suomalaisen kansanlaulun, jonka he tunnistivat. Hetki oli upea osoitus yhteisestä eurooppalaisesta sivistysperinteestä.
Saimme myös osallistua Lorellan (65-vuotias mustan vyön karateka) energiselle pilates-tunnille, joka osoitti, että ”liike on lääke” myös Italiassa. Ennen opiston ovien sulkeutumista saimme osallistumistodistukset ja kansainvälisentoiminnan johtaja Massimon poimimia tuoreita kirsikoita. Jäähyväislounaan jälkeen pyörähdimme vielä paikallisessa perhejäätelöbaarissa, jossa omistajarouva tiedusteli kiinnostuneena suomalaisten jäätelömausta. Italialaisten avoimuus teki meihin suuren vaikutuksen.
Klo 15.59 jätimme sateisen Udinen taaksemme ja suuntasimme junalla kohti Salzburgia. Junamatkalla toteutui Erasmus-tavoitteiden mukainen vihreä matkustus. Tapasimme junassa heti muita pohjoismaisia matkaajia, ja matka eteni leppoisasti keskustellen. Reitti kulki halki jylhän, pilviverhon peittämän alppimaiseman. Junanvaihdon jälkeen Villachissa saavuimme myöhään illalla Salzburgiin ja majoituimme hotelli Evidoon.
Perjantai 15.5. – Kestävää matkustamista ja Hampurin historian havinaa
Nukutun yön ja ravitsevan hotelliaamiaisen jälkeen matkamme jatkui junalla kohti Hampuria. Matkaeväät haimme paikallisesta Spar-kaupasta. Junamatkustaminen tarjosi loistavan mahdollisuuden vähentää matkamme hiilijalanjälkeä. Ympäristövastuullisuus ja digitaalisuus kohtasivat Rail Planner -sovelluksessa, joka toimi digitaalisena matkalippuna läpi Euroopan säästäen paperia ja luontoa.
Junamme vaihtui Münchenissä puolenpäivän jälkeen. Vilkas rautatieasema yllätti selkeydellään, ja kokemattomankin interreilaajan oli helppo seurata suuria opastetauluja raiteenmuutoksista huolimatta. Pienen jaloittelun ja kahvien hakemisen jälkeen nousimme Hampurin junaan. Matkan puolivälissä nautimme päivällistä ravintolavaunussa tasaisen vihreän maiseman kiitäessä ohi ikkunasta.
Saavuimme Saksan vilkkaimmalle rautatieasemalle, Hamburg Hauptbahnhofille, klo 19.30. Aseman massiivinen teräsrakenne ja arkkitehtuuri tekivät meihin vaikutuksen, joten otimme selvää sen historiasta. Vuonna 1906 avattu asema on kokenut kaksi maailmansotaa. Toisen maailmansodan pommitustuhoista huolimatta se päätettiin korjata historialliseen asuunsa uusrennessanssin piirteitä kunnioittaen. Massiivinen junahalli (leveys 73 m, korkeus 32 m) ja 45 metriin kohoavat kellotornit henkivät todellista historian havinaa. Illalla klo 22 jälkeen nousimme Göteborgiin matkaavaan yöjunaan, jossa uni maistui pitkän päivän jälkeen.
Lauantai 16.5. – Veturiopintoja, Tukholman kulttuuria ja Euroviisuhumua
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena junan kolkkeeseen. Ravintolavaunussa nautitun runsaan aamupalaboxin jälkeen saavuimme klo 7.45 Göteborgiin. Asemalla huomasimme, että junamme veturiksi oli vaihtunut upea, musta sähköveturi. Uteliaina hyödynsimme digitaalisia työkalujamme ja kysyimme lisätietoja ChatGPT-tekoälyltä. Selvisi, että kyseessä oli ikoninen ruotsalainen SJ Rc6 -sarjan sähköveturi vuodelta 1987 (vastaa Suomen Sr1- ja Sr2-vetureita). Rc-sarja on ollut niin onnistunut, että se on vaikuttanut jopa amerikkalaisen Amtrakin veturisuunnitteluun.
Matka jatkui modernimmalla junalla kohti Tukholmaa. Mukavilla, sähköisesti säädettävillä istuimilla matka taittui ratkaisemalla pieniä arjen kohtaamisia: edessämme istuva ruotsalaispoika isineen oli matkalla mökille puuveneen laskuun. Tästä kohtaamisesta viisastuneena teimme muistiinpanon tulevia matkoja varten: matkassa kannattaa aina pitää pieniä Suomi-aiheisia tarroja lapsimatkustajia varten.
Saavuimme Tukholmaan klo 12 jälkeen. Nautitun lounaan ja kaupunkikävelyn jälkeen suuntasimme taksilla kohti Fotografiska-valokuvataiteen museota. Erityisen suuren vaikutuksen meihin teki Elliot Erwittin näyttely. Hänen taitonsa vangita aitoja ihmisen ja eläinten välisiä emootioita sekä arkisia tilannekuvia sai koko ryhmämme hymyilemään. Joukossa oli jopa Suomessa vuonna 2001 kuvattu lavatanssikuva!
Alkuillasta siirryimme Viking Line Glory -laivaan. Nautimme yhteisen buffet-illallisen, minkä jälkeen osa suunnisti ostoksille ja osa laivan Euroviisukatsomoon kannustamaan Suomea. Viisujen virallinen slogan ”United by Music” resonoi vahvasti oman matkamme kanssa. Meidän sloganiksemme muotoutui ”United by Travel” – matka yhdisti ihmisiä, maita ja kulttuureita.
Sunnuntai 17.5. – Kotiinpaluu ja pohdinta: Mitä matka meille opetti?
Sunnuntaiaamuna laivan saavuttua Turkuun jätimme hyvästit toisillemme ja aloitimme matkan viimeisen osuuden kohti kotipaikkakuntia.
Erasmus+-opintomatka osoitti konkreettisesti, että pelkkä kirjojen lukeminen tai kuvien katselu ei vedä vertoja autenttisille kokemuksille paikan päällä. Euroopan rikas kulttuuriperintö ja moninaisuus täytyy kokea itse. Tämän ohjelman ansiosta me aikuisopiskelijat saimme mahdollisuuden kasvaa ihmisinä, oppia uusia taitoja ja löytää yhteisen eurooppalaisen identiteetin. Sataopiston tavoitteet vihreästä matkustuksesta, digitaitojen soveltamisesta ja elinikäisestä oppimisesta täyttyivät matkan jokaisena päivänä.Tiivistelmä oppimisesta: Matkailu avartaa – ja oppimisella ei ole ikärajaa. Sydämellinen kiitos Sataopistolle, Erasmus+-ohjelmalle ja EU-rahoitukselle tästä unohtumattomasta mahdollisuudesta!
Jälkikirjoitus by Sataopisto
Sataopisto kiittää historiansa ensimmäisen oppijaryhmäliikkuvuuden uutteria opettajia ja rohkeasti mukaan heittäytyneitä opiskelijoita! Matkaanne oli hieno seurata reaaliajassa somepostausten ja WhatsApp-ryhmään kertyneiden viestien ja kuvien avulla. Vähän kuin olisi saanut olla itsekin mukana. Opiston toimijat oppivat myös paljon tästä matkasta, aivan kuin te reissaajatkin! Ensikokemuksen avulla on paljon helpompi alkaa suunnitella seuraavia oppijaryhmämatkoja.
Tämä matka oli osa Sataopiston kolmatta Erasmus+ -hanketta nimeltä Oppimisen iloa Euroopasta – Sataopiston henkilöstön ja aikuisten oppijoiden vahvat kansainväliset yhteydet. Tämä Erasmus+ -hanke kestää ensi kevääseen asti, ja sen rinnalla kulkee jo seuraava hanke, jota toteutamme nyt tästä vuodesta alkaen Erasmus+ -akkreditoituna oppilaitoksena.
Erasmus+ tulee siis näkymään jatkossakin Sataopiston toiminnassa, nyt on vasta päästy alkuun! Stay tuned!